Kolumbian sateenkaariboa

Kolumbian sateenkaariboa (Epicrates cenchria maurus) on yksi sateenkaariboan alalajeista, ja niistä helppohoitoisin. Käärme on kotoisin pohjoisesta Etelä-Amerikasta, missä niiden määrät ovat vähentyneet huomattavasti eläinkaupan myötä. Onneksi viljely onnistuu vankeudessa, joten tarve luonnosta pyydetyille eläimille on pienentynyt.

Sateenkaariboat ovat hämäräaktiivisia, ja liikuskelevat valojen sammuttua  melko aktiivisesti. Ne kiipeilevät mielellään, ja niille pitäisikin suoda siihen mahdollisuus tukevilla oksilla ja tasoilla. Sateenkaariboat tarvitsevat lisäksi suuren kylpyastian, johon ne
mahtuvat kokonaan. Myös korkea ilmankosteus on tärkeää.

Ravinnokseen sateenkaariboat kelpuuttavat erilaiset jyrsijät ja kananpojat. Kaikki tosin eivät välttämättä syö kaikenlaista ruokaa. Minulla toinen söi kaiken mitä eteen tarjottiin, toinen taas halusi vain ja ainoastaan hiiriä.

Kolumbialainen alalaji jää pienemmäksi kuin sukulaisensa, ja se saavuttaakin yleensä vain 120-150 sentin pituuden. Jotkut harvat tosin saattavat kasvaa kaksimetrisiksi.

Kolumbian sateenkaariboa voi elää 25-30 vuotta hyvällä hoidolla. Se kuitenkin stressaantuu herkästi vääränlaisissa oloissa pidettäessä, joten aloittelijalle se ei välttämättä sovi. Perusvaatimusten ollessa kunnossa se kuitenkin on varsin kiitollinen hoidokki.

Toisin kuin useimmat muut käärmeet, boat eivät muni, vaan synnyttävät eläviä poikasia. Sateenkaariboat saattavat poikasena olla säikkyjä, mutta rauhoittuvat yleensä iän myötä. Kaikki boakäärmeet ovat myrkyttömiä kuristajia.

Lisälukemista linkeissä.

Ohessa vielä lyhyt esittely. Jos katsot kuvaa tarkkaan, voit nähdä, miksi näitä kutsutaan nimellä ”sateenkaari”boa. Suomut taittavat valoa prisman lailla, ja heijastavat eri sävyjä.

Täältä ne yleensä löytää, wetboksista. Noinkin isot käärmeet menevät yllättävän pieneen tilaan. Ja vaikuttaisi siltä, että niiden motto on: mitä ahtaampaa, sen parempi. Nämä naaraat alkavat olla jo keski-iässä; molemmat ovat syntyneet 90-luvun puolivälin tienoilla. Elämänkokemus näkyy näissä neitokaisissa, ja ne ovatkin hyvin rauhallisia eivätkä hermostu oikeastaan mistään. Vieraatkin voivat käsitellä niitä ihan huoletta, vailla pelkoa puremista. Käsittely pidetään tietenkin minimissä, niin kuin kaikilla muillakin käärmeilläni. Nämä ikinuoret mummelit muuttivat eläkekotiin Oulun seudulle. Monia hyviä vuosia heille!