Kesyhiiret

Kesyhiiri

Kesyhiirtä (Mus musculus) on pidetty lemmikkinä jo satoja vuosia. Suosioon on varmastikin ainakin osaltaan vaikuttanut niiden ystävällinen luonne, sekä useat väri- ja turkkimuunnokset. Normaalin sileäkarvaisen lisäksi löytyy kiiltävää satiinia, pitkäkarvaista ja kiharaa sekä näiden yhdistelmiä. Myös karvattomia hiiriä on olemassa. Väreistä löytyy yksiväristä, tikattua, naamiollista ja laikukasta.

Kesyhiiri on ihanteellinen lemmikki, koska sitä ei tarvitse erikseen kesyttää. Se on utelias maailmanvalloittaja jo pienestä pitäen. Jotkut yksilöt saattavat olla poikasena vähän säikympiä, mutta tasaantuvat nopeasti. Tämä on tulosta pitkällisestä jalostuksesta, jossa purevat ja arat yksilöt on karsittu määrätietoisesti pois jalostuksesta.

Lemmikkinä pidettävien hiirien määrä riippuu sukupuolesta. Naarailla täytyy aina olla seuraa, ja niitä voi pitää myös useamman hiiren laumana, kunhan tilaa on riittävästi. Urokset pärjäävät yksinäänkin. Aika harvassa ovat ne, jotka sietävät toista urosta samalla reviirillä. Tosin, nykyisin kasvattajat tekevät töitä sen eteen, että uroksetkin sietäisivät toisiaan vähintään kolmekuukautiseksi asti. Tähänkin ominaisuuteen pystyy vaikuttamaan jalostuksella. Pääsääntöisesti kuitenkin urokset majoitetaan yksinään.

Jos päätät hankkia hiiriä, on kasvattaja parempi vaihtoehto kuin lemmikkiliike. Liian paljon kuulee tarinoita vihaisista, aroista ja jopa sairaista hiiristä, mikäli hiiri on hankittu lemmikkiliikkeestä. Naaraat saattavat ostettaessa olla jo kantavanakin, koska sukupuolia ei ole eroteltu toisistaan ajoissa. Joskus jopa hiiren sukupuolen tunnistus on voinut mennä vikaan.

Hiiriuroksia ja -naaraita ei kannata pitää samassa tilassa, ellei aikomuksena ole hiirten vastuullinen kasvattaminen. Vastuullisuudella tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että poikueen koko karsitaan emolle sopivaksi, ja sen voinnista huolehditaan muutenkin. Poikasia saattaa tulla kerrallaan vain muutama, tai jopa yli 20. Jos emohiiri on suurikokoinen ja hyvässä kunnossa, jaksaa se hoitaa 4-6 poikasta. Pienikokoinen taikka ensi kertaa synnyttävä ei välttämättä selviä neljästäkään, joten emon ja poikasten vointia on seurattava päivittäin. Tuleva äiti on hyvä erottaa muusta laumasta omaan yksiöönsä ennen poikueen syntymää. Kun poikue on vieroitettu, annetaan emolle hengähdystauko, koska lasten kasvatus vaatii paljon voimia.

Mikäli päädyt kasvattamaan hiiriä, tulisi väreistä ja muista periytyvistä ominaisuuksista olla ainakin perustiedot hallussa. Nettihaisuleista löytyykin tähän tarkoitukseen vankka tietopaketti, joka kannattaa lukaista ajatuksella läpi.

Hiirten perusravintoa ovat erilaiset siemensekoitukset ja pelletit. Esimerkiksi hevosille tarkoitetut rehut ovat oikein hyviä tähän tarkoitukseen. Ne sopivatkin siihen paljon paremmin kuin esim. marketeissa tarjottavat ruokasekoitukset, jotka on suunniteltu lähinnä ihmisen silmää miellyttämään, eikä hiiren ravintotarpeita ajatellen. Lisäksi niissä usein on paljon lisäaineita, jotka saattavat aiheuttaa mm. syöpää. Ruuan tulee sisältää pienissä määrin myös pähkinää ja kissan- tai koirannappulaa. Nappulat kannattaa valita sellaisten ruokien joukosta, joihin ei ole lisätty hapettumisenesto-, väri- tai säilöntäaineita. Lisäksi tulee tarjota tuoreita vihanneksia, hedelmiä, näkkileipää, puuroja jne. Juomaksi raikasta vettä.

Asumukseksi käy esim. muoviterraario tai häkki, jossa on tarpeeksi pieni silmäkoko. Minulla on käytössä pääasiassa muokattuja SmartStore – laatikoita, joihin on porattu reikiä kanteen ja päätyihin, vieri viereen. Jokunen laboratoriohäkkikin joukosta löytyy silloin tällöin. Jälkimmäisistä olen pääasiassa luopunut, koska ne ovat aika matalia, eikä niihin tämän vuoksi saa oikein minkäänlaisia kiipeilymahdollisuuksia. Ja hiiret, jos mitkä, rakastavat kiipeilemistä ja kiikkumista. Tähän tarkoitukseen käyvät esim. vanhat villasukat, erilaiset punotut köydet, verhotankojen renkaat (varmista ettei hiiri voi juuttua kiinni) jne. Köysiä ja putkia voi myös tehdä itse esim. matonkuteista palmikoimalla. Mikäli haluaa rakennelman jonkin tietyn muotoiseksi, voi sen vakauttaa rautalangalla. Mikäli puutyöt onnistuvat, voi ohuesta vanerista ja listan pätkistä värkkäillä mökkejä, tikapuita, keinulautoja jne.

Jos mielii hiiriä lemmikiksi, kannattaa muistaa, että ne eivät ole hajuttomia. Varsinkin urosten virtsa voi olla hyvinkin pistävän hajuista. Asunnossa leijuviin tuoksuihin voi tosin itse vaikuttaa tihentämällä siivousväliä. Kun asumus pestään vähintään kerran viikossa kuumalla vedellä, vähenevät hajuhaitat huomattavasti.

Minä hankin ensimmäiset hiireni ruokakasvatustaan lopettelevalta matelijaharrastajalta vuonna 2006. Meille piti tulla kolme naarasta ja uros, mutta kaikki paljastuivat lopulta naaraiksi. Niinpä kävin sitten hakemassa vielä muutaman hiiren lisää toiselta matelijaharrastajalta, joka hänkin oli lopettelemassa ruokakasvatustaan. Sittemmin hiiriä on tullut useammastakin paikasta, myös kasvattajanimellisiltä hiirikasvattajilta. Oman kasvattajanimeni Blade Runner’s sain 5.11.2014. Kuten nimestäkin voi päätellä, olen intohimoinen science fiction- fani. :)

Kasvattajanimellä kasvatan lyhytkarvaisia hiiriä väreissä silver tan sekä siamese seal point. Lisäksi hiirulassa syntyy myös blackia, bluea, himalayania sekä harvemmin satiiniversioita näistä väreistä. Lisätietoja kasvattajanimistä löytyy Suomen Kani- ja Jyrsijäliitto RY:n sivuilta Kasvattajanimisäännöt, rekisteröidyt kasvattajat SNL:n Kasvattajalistalta.

Hiirteni tyyppiin ja väriin olen alkanut kiinnittää enemmän huomiota nyt parina viime vuonna, vaikka olenkin aina valikoinut hiiristä sukua jatkamaan ne, jotka eniten miellyttävät silmääni. Hiirisilmä tosin kehittyy paremmin, kun käy hiirineen näyttelyissä. Minä osallistuin ensimmäiseen näyttelyyni 22.10.2011, tuolloin tosin vielä ilman hiiriä. Sittemmin olen liittynyt PPKJY RY:n aktiivijäsenten joukkoon.

Hiireni asustavat omassa huoneessaan. Purkkeja on vaihteleva määrä, 20-40 kpl. Kun emoja poikasineen on paljon, on boksejakin paljon, koska jokainen emo varaa yhden boksin. Muutenkin on järkevää astuttaa useampi emo kerrallaan, jos sijaisemoja tarvitaan.

Ohessa vielä joitakin hiirikuvia.

Lk blackejä.

 

 

 

 

 

 

 

Nuori blue-naaras.

Nuori blue-naaras.

Agouti-siskokset. Yksi lk ja kaksi lks:ää.

Akat rivissä. Vasemmalta lk d/t, lk si/t ja lk d.

lks fawn-tyttö

Fawn-hiirun naama. Satiiniturkilla.

Ruskeapointtinen neitokainen.

Lk simskutypykkä.

Silver tan-tytteli.

Silver tan-tytteli.