Viljakäärme

Viljakäärme (Pantherophis guttatus) on kotoisin Yhdysvaltojen kaakkoisosista, ja sitä tavataan Floridasta Louisianaan ulottuvalta alueelta. Se puolustaa edelleenkin paikkaansa maailman suosituimpana lemmikkinä pidettävistä käärmeistä. Syitä tähän on useita. Sopivien olosuhteiden luominen on helppoa, hoito yksinkertaista ja värimuotoja löytyy jokaiseen makuun. Viljakäärme ei myöskään pure ihmistä kuin äärimmäisessä hädässä, toisin kuin useimmat muut rottakäärmeet. Mahdolliset puremat eivät tietenkään ole vaarallisia, koska laji on myrkytön.

Kooltaan viljakäärme on keskisuuri kuristaja, ja jää aikuisena 120-150 sentin mittaiseksi ja enimmillään vajaan kilon painoiseksi. Ravinnoksi sille riittävät monipuolisesti ruokitut, erilaiset jyrsijät, joissa on kaikki tarpeelliset vitamiinit ja hivenaineet. Erillisiä vitamiinilisiä ei siis tarvita. Ruokaeläimen koko valitaan käärmeen koon mukaan. Pienille poikasille käyvät vastasyntyneet hiiren poikaset. Jyrsijä on oikean kokoinen, kun se on aavistuksen paksumpi kuin käärmeen paksuin kohta.

Aikuista viljakäärmettä ei tarvitse ruokkia kuin 2-4 viikon välein, riippuen ruuan koosta, sukupuolesta ja vuodenajasta. Luonnollisesti myös käärmeen kunto vaikuttaa! Valitse ruokaeläimen koko oikein: hieman paksumpi kuin käärmeen paksuin kohta on oikean kokoinen. Kerrallaan annetaan vain yksi kappale. Tämä ehkäisee ruuansulatusongelmia (oksentaminen, ummetus, tukos, suolisolmu). Talvipaaston aikana ei tietenkään ruokita ollenkaan (eikä myöskään kahta viikkoa ennen). Lisääntymiskautena naaraita voidaan ruokkia tiheämminkin, mutta rasvan kerääntymistä kannattaa pitää silloinkin silmällä. Monet nykyisistä värimuunnoksista keräävät rasvaa hyvin helposti, ja lihovat. Liikaruokinta, kuten myös ruokinnan laiminlyönti tuottavat eläimelle kärsimystä, joten niitä tulee välttää. Parhaimmillaan viljakäärme on kauniin kiinteänä, kun lihasten rajat erottuvat käärmeen liikkuessa, ja vartalon poikkileikkaus on pyöreähkö. Käärme ei saa tuntua kädessä löllöltä (liian lihava), eikä selkäranka saa näkyä (liian laiha).

Jos ja kun haluaa majoittaa viljakäärmeen (tai minkä tahansa käärmeen), on sanomattakin selvää että asumuksen on oltava pakovarma. Käärmeet mahtuvat yllättävän pienistä raoista, esim. johtojen läpivienneistä, liukulasiovien raoista ja liian suurista tuuletusaukoista. Jotkut ovat onnistuneet myös aukaisemaan liukuovia, joten muutama euro kannattaa sijoittaa lukon hankkimiseen. Ne pääsevät myös kansien väleistä, jos ne antavat yhtään periksi. Huolellisuus on siis tärkeää. Aina.

Kun käärmettä ruokitaan oikein, huolehditaan että terraario ja juomavesi pysyvät puhtaina, sekä lämpötila säilyy  sallituissa rajoissa, pysyy se terveenä pitkään. Mitään ihmeitä se ei siis vaadi. Mikäli harkitset viljakäärmeen hankkimista, linkit-osiosta löytyy polkuja suositeltavaksi lisälukemiseksi. Koska tietoa on paljon jo olemassa, en syvenny viljakäärmeen hoitoon tämän enempää.

Ohessa joitakin lierolan asukkeja.

Pewter CB 03 FIN

Amber CB 05 FIN

Opal motley CB 09 FIN

Moonstone CB 10 FIN

Butter motley CB 10 GER

KONICA MINOLTA DIGITAL CAMERA

Masque / Super masque charcoal CB11 FIN, oma kasvatti

KONICA MINOLTA DIGITAL CAMERA

Masque (?) charcoal CB11 FIN, oma kasvatti

KONICA MINOLTA DIGITAL CAMERA

Hypomelanistinen CB11 FIN, oma kasvatti

KONICA MINOLTA DIGITAL CAMERA

Anerytristinen CB11 FIN, oma kasvatti

KONICA MINOLTA DIGITAL CAMERA

Amelanistinen CB11 FIN, oma kasvatti